Goottirock: kahdeksan levyä, joista synkän soundin tarina alkaa

80-Luku
by Tuomas/ on 20 Nov 2026

Goottirock: kahdeksan levyä, joista synkän soundin tarina alkaa

Marraskuun pimeys on goottirockin luontevinta aikaa. Kun ulkona on musta jo neljältä, Bauhausin kaikuva basso ja Robert Smithin surumielinen laulu tuntuvat yhtäkkiä hyvin järkeviltä. Jos genre on tuttu vain mustista vaatteista ja kalpeasta meikistä, tässä on kahdeksan levyä, joiden kautta pääsee kiinni siihen, mistä koko kulttuuri sai alkunsa.

Mistä goottirock syntyi

Goottirock kasvoi Britannian post-punkista 1970-luvun lopussa. Punkin raivo oli kääntymässä sisäänpäin, ja osa bändeistä alkoi soittaa hitaammin, kaikuisemmin ja tummemmin. Rummut jäivät taustalle, basso nousi pääosaan ja kitarat muuttuivat teräviksi, kylmiksi pinnoiksi. Sanoituksissa vilahtivat kauhuelokuvat, romantiikan runous ja kuolema.

Lontoossa Sohossa avattiin heinäkuussa 1982 Batcave-klubi, josta tuli liikkeen tärkeä kohtauspaikka. Sitä ennen ja sen jälkeen moni bändi kieltäytyi koko gootti-leimasta, mutta nimi jäi elämään. Tyyliä, pukeutumista ja kulttuurin taustoja on käsitelty jutussamme goottityylistä, joten tässä keskitytään musiikkiin.

Mistä goottirockin tunnistaa

Genreä on helpompi kuunnella, kun tietää, mitä korva etsii. Muutama piirre toistuu lähes jokaisella tämän listan levyllä:

  1. Basso kantaa melodiaa. Monessa kappaleessa basso soittaa koukun, jonka päälle kitara maalaa taustaa. Kuuntele vaikka Bela Lugosi’s Deadin alku.
  2. Kitarat soivat efekteillä. Chorus, flanger ja runsas kaiku tekevät kitarasta usein enemmän tunnelman kuin riffin.
  3. Rummut ovat jäykkiä tai koneellisia. Erityisesti myöhemmin rumpukone antoi musiikille kylmän, toistuvan sykkeen.
  4. Laulu on matala ja dramaattinen. Baritoniääni, joka laulaa enemmän kertoen kuin huutaen, on lähes genren tavaramerkki.
  5. Tunnelma ratkaisee. Kappaleet ovat usein pitkiä, ja ne rakentuvat hitaasti. Kertosäe voi tulla vasta puolivälissä, jos ollenkaan.

Kun nämä piirteet ovat korvassa, huomaat ne myöhemmin myös odottamattomissa paikoissa, esimerkiksi monen nykyisen indie- ja metallibändin soundissa.

Neljä levyä, joista kaikki alkoi

Bauhaus: Bela Lugosi’s Dead (1979). Tarkkaan ottaen kyse on singlestä, ei levystä, mutta ilman sitä listaa ei voi aloittaa. Elokuussa 1979 julkaistu, noin yhdeksän minuutin kappale on hidas, tyhjä ja dubin vaikutteita kantava. Moni pitää sitä ensimmäisenä varsinaisena goottirockkappaleena. Kuuntele se kuulokkeilla ja pimeässä huoneessa, niin ymmärrät miksi. Kappaleen nimi viittaa Draculaa esittäneeseen näyttelijään Bela Lugosiin, ja kauhuelokuvien kuvasto seurasi genreä siitä eteenpäin.

Joy Division: Unknown Pleasures (1979). Joy Division ei ollut goottibändi, mutta sen esikoislevy loi pohjan monelle. Tuottaja Martin Hannett kuvasi levyä tanssimusiikiksi, jossa on goottilaisia sävyjä. Tila, kaiku ja Ian Curtisin matala ääni ovat jääneet kaikumaan koko genreen. Levyn mustavalkoinen kansi, jossa on pulsarin signaalista piirretty viivakuvio, on yksi rockhistorian tunnetuimmista.

Siouxsie and the Banshees: Juju (1981). Kesäkuussa 1981 ilmestynyt Juju on monen mielestä Siouxsien tummin ja terävin levy. Singlet Spellbound ja Arabian Knights ovat hyvä paikka aloittaa, mutta levy toimii parhaiten kokonaisuutena. Siouxsie Sioux näytti myös, että goottirock ei ollut vain miesten laji.

The Cure: Pornography (1982). The Curen synkimmäksi kutsuttu levy on raskas, rumpuvetoinen ja tarkoituksella ahdistava. Se ei ole helpoin tapa tutustua bändiin, ja jos haluat aloittaa pehmeämmin, hyppää suoraan alempana olevaan Disintegrationiin, mutta juuri tämä levy liitti The Curen pysyvästi goottirockiin.

Kun goottirock kasvoi suureksi

Kahdeksankymmentäluvun puolivälin jälkeen genre alkoi kuulostaa isommalta. Rumpukoneet, syntetisaattorit ja mahtipontiset tuotannot toivat sävyä, jota moni piti jo lähes poppina. Monessa kappaleessa kuuluu myös sama syntetisaattorien maailma, jonka nousua käsittelimme jutussa synthpop ja 80-luvun musiikin muutos.

The Sisters of Mercy: Floodland (1987). Britanniassa 16. marraskuuta 1987 julkaistu Floodland on genren suurin ja teatraalisin levy. Levyn ensimmäisen singlen This Corrosion tuotti Jim Steinman, ja massiivinen kuoro kuulostaa sen mukaiselta. Andrew Eldritchin matala laulu ja rumpukone tekivät soundista tunnistettavan, ja levy vei goottirockin Britannian listoille.

The Cure: Disintegration (1989). Jos Pornography on kylmä, Disintegration on surullinen ja kaunis. Pitkät, hitaasti aukeavat kappaleet sopivat erityisen hyvin talvi-iltoihin. Tämä on monelle se levy, josta The Cure ja koko goottiestetiikka aukeavat ensimmäisenä.

Suomen oma synkkä soundi

Goottikulttuuri levisi Suomeen jo 1980-luvun alussa, mutta laajemmin se näkyi vasta vuosikymmentä myöhemmin. Kaksi helsinkiläistä bändiä nosti suomalaisen goottirockin maailmalle.

The 69 Eyes: Wasting the Dawn (1999). Helsingissä vuonna 1989 perustettu The 69 Eyes aloitti glam metalin parissa ja toi soundiinsa vähitellen goottirockin vaikutteita. Fanit ovat kutsuneet tulosta nimellä goth n roll. Vuonna 1999 julkaistulla Wasting the Dawn -levyllä goottirockin sävyt ovat jo selvästi esillä, ja vuonna 2000 ilmestynyt Blessed Be jatkaa samaa linjaa. Jyrki 69:n matala laulu on bändin tavaramerkki.

HIM: Dark Light (2005). Vuonna 1991 perustettu HIM kutsui omaa tyyliään love metaliksi, mutta sen soundi ja kuvasto ammensivat vahvasti goottirockista. Dark Light on helppo tapa aloittaa, jos raskaampi kitara houkuttelee enemmän kuin kahdeksankymmentäluvun kaiku.

Jos nämä kaksi iskevät, jatka seuraavaksi bändeihin To/Die/For ja Entwine, jotka yhdistivät 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa goottirockin melodisuutta ja metallin raskautta. To/Die/Forin All Eternity ilmestyi vuonna 1999 ja Entwinen Gone vuonna 2001. Molemmat kuulostavat hyvin suomalaisilta: melankolia on suurta, mutta melodiat ovat selkeitä ja laulettavia.

Näin kuuntelet goottirockia oikein

Goottirock on tehty kuunneltavaksi rauhassa, ja se palkitsee keskittymisen paremmin kuin moni muu rockin laji. Moni näistä levyistä hyötyy siitä, että ne kuunnellaan alusta loppuun eikä yksittäisinä kappaleina soittolistan seassa.

  • Aloita kronologisesti. Kun kuuntelet ensin Bauhausin ja Joy Divisionin ja vasta sitten Floodlandin, kuulet, miten genre kasvoi.
  • Kuulokkeet tai kunnon kaiuttimet. Basso ja kaiku ovat soundin ydin, eivätkä ne kuulu puhelimen kaiuttimesta.
  • Etsi alkuperäispainoksia ja uusintapainoksia. Monesta klassikosta on julkaistu uusintapainoksia vinyylinä, ja käytettyjä levyjä löytää levykaupoista ja kirpputoreilta.
  • Lue sanoitukset. Romantiikan runoudesta ja kauhukirjallisuudesta ammentavat tekstit ovat puolet kokemuksesta.

Jos levyhylly alkaa täyttyä vinyyleistä, katso myös vinkkimme vinyylilevyjen hoitoon, jotta levyt soivat puhtaasti vielä vuosienkin päästä.

Jos haluat ostaa vain yhden levyn, aloita Disintegrationista tai Floodlandista: niissä soundi on täyteläisin, ja ne toimivat myös taustalla pitkänä talvi-iltana. Valitse tälle illalle yksi levy listan alusta ja yksi lopusta, sammuta kattovalot ja kuuntele molemmat kokonaan. Kahdessa tunnissa kuulet, miten yhdeksän minuutin kaikuisasta kokeilusta tuli koko alakulttuurin ääni.